Nanu Laine ja Kristian Kekkonen: Kuolema ei ole meidän perheessämme tabu
"Emme puhu keskenämme kuolemasta arkielämässä, mutta kun se kosketti meitä isovanhempien kautta, aihe nousi luontevasti esille."
Myyntineuvottelija Nanu Laine, 30:
”Lapset opettavat minulle hetkessä elämistä”
”Puhumme harvoin kuolemasta, mutta ei se silti ole meidän perheessämme tabu. Meillä on Kristianin kanssa avoin keskusteluyhteys. Kun mummini kuoli, surimme menetystä yhdessä. Kristianin vaari oli kuollut jo ennen kuin tapasimme, mutta olin kuullut hänestä paljon. Vanhan ihmisen kuolema tuntuu jotenkin luonnollisemmalta kuin nuoren.
Kuoleman lopullisuus nousi traagisesti esille kouluaikaisessa kaveripiirissäni, kun kahdessa, peräkkäin sattuneessa tapaturmassa poikaystävät kuolivat ulkomailla. Silloin järkytyin perin juurin. En haluaisi kuolla äkillisesti. Saattohoito on lempeämpi tapa lähteä, etenkin omaisille.
Vaikka olen vielä nuori, en pelkää kuolemaa. Olen jo tähän mennessä saanut elää rikkaan elämän. Kuoleman jälkeistä elämää pohdin aika harvoin.
"Lapsiperheessä eletään konkreettisesti tätä päivää."
Meillä on mieheni kanssa yhteinen henkivakuutus, jotta toinen ei jäisi pulaan asuntolainan maksujen kanssa, jos toinen menehtyisi. Säästämme myös rahastoihin, joissa kuoleman sattuessa saajana ovat omaiset. Koemme näiden turvien riittävän, enkä oikein tiedäkään, mitä muuta voisimme tehdä. Ehkä testamentin tietysti.
Työssäni vastaan muun ohella muistotilaisuuksien järjestämisestä. Kun läheisensä menettänyt asiakas soittaa minulle, tämä herkkä hetki vaatii tahdikkuutta. Keskustelen hänen kanssaan muistotilaisuuden paikasta ja tarjoilusta ja välitän tiedot ravintolahenkilökunnalle, jotta tilaisuus hoituu hyvin.
Omaiset haluavat yleensä noudattaa täydellisesti vainajan toiveita. Niinpä joskus muistotilaisuudessa halutaan puhua vain iloisista asioista. Sekin on mielestäni hieno tapa lähteä. Kun kesän jälkeen palaan hoitovapaalta töihin, yritän säilyttää saman tunteen kuin ollessani kotona lasten kanssa: kannattaa nauttia joka hetkestä. Siinä on elämän tarkoitusta riittämiin.”
Kristian Kekkonen, 32:
”Suru ei mene hetkessä ohi”
”Kun vaarini kuoli 71-vuotiaana, olin vielä lukioikäinen. Se kosketti syvältä, sillä vaari oli minulle läheinen. Olimme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Kävin katsomassa vaaria usein sairaalassa ja muistan hyvin viimeisen käyntini. Vaari aavisti kuolevansa ja muistutti minua siitä, että pitäisin omasta perheestäni hyvää huolta. Kun puhuin häissämme, kerroin heille vaarini neuvosta. Kohdistin sanani erityisesti Nanulle.
Koska mummoni on nyt leski, käyn usein hänen luonaan. Hän puhuu paljon kuolemaan liittyvistä asioista. Se on hänelle luonnollinen asia.
Omien lasteni syntymän hetkellä elämän katovaisuus ja rikkaus tulivat todeksi. Perhe on minulle nyt kaikki kaikessa. Olisi aivan kauheaa, jos menettäisin heidät. Silti olen sitä mieltä, ettei menetyksen pelkoa pidä päästää valloilleen. Silloin jäisi tekemättä monta mukavaa asiaa yhdessä.
Suomessa puhutaan aivan liian vähän kuolemasta. Se on monelle niin pelottava asia, että siitä mieluummin vaietaan. Ehkä muutaman sukupolven kuluttua kuolemaan osataan suhtautua oikealla tavalla.
Meillä on henkivakuutus. Halusimme turvata sillä tavalla toistemme ja lastemme tulevaisuuden. Jos jompikumpi meistä kuolee, toinen ei joudu pulaan. Tässä iässä testamentin teko sen sijaan tuntuu vielä kaukaiselta.
"Kaksikymppisenä ihminen uskoo olevansa kuolematon."
Niin kai minäkin silloin ajattelin, mutta en enää. Harras toiveeni on silti elää satavuotiaaksi! Haluan elää terveesti ja pitää hyvää huolta itsestäni. Kun kuolen, toivon, että ehdin hyvästellä läheiseni. Olisi hienoa, jos saisi nukkua pois niin, että rakkaat ihmiset olisivat lähellä.
En usko, että taivaassa tavataan. Uskon enemmän uudelleensyntymään. Toiselle kierrokselle täältä lähdetään, mutta sitä ennen meillä on yhdessä vielä paljon tehtävää. Haluamme antaa lapsillemme mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään."
Mitä henkivakuutus maksaa eri elämäntilanteissa? Laske, mitä vakuutus sinulle maksaisi
Lue lisää:
Tiesitkö, että...
50% suomalaisista ei ole tehnyt mitään järjestelyitä kuoleman varalle?
Oletko sinä? Testaa, kuinka suuri henkivakuutus sinun kannattaisi ottaa.
