Muokattu 20.12.2023
Miten puhua lapsen kanssa kuolemasta?
Pieni lapsi ei ymmärrä kuolemaa samoin kuin aikuinen, ja lapsi voikin käyttäytyä kuoleman edessä yllättävästi. Aikuisen on tärkeää puhua hänelle kuolemasta rehellisesti, vastata kysymyksiin ja tarjota turvaa menetyksen keskellä.
Alle kouluikäiset lapset eivät hahmota aikaa samoin kuin aikuiset
Lapset elävät hetkessä, eivätkä pohdi menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Siksi pieni lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta, vaan saattaa uskoa, että kuollut on vain hetken poissa ja palaa sitten.
”Abstrakti ajattelu kehittyy noin 12-vuotiaana, ja vasta sitten lapsi voi ymmärtää kuoleman aikuisen tavoin”, lasten psykoterapeutti Pauliina Manninen Aatos Klinikalta sanoo.
Hän on työssään perehtynyt lasten suruun ja lähiomaisen menettämiseen.
Lapset katsovat maailmaa hyvin konkreettisesti. He miettivät, minne ruumis menee, onko kuolleella kylmä ja voiko haudasta nousta ylös. Lapsi tarvitseekin aikuisen apua kuoleman käsittämiseen.
”Lapselle kannattaa puhua kuolemasta avoimesti, rehellisesti ja konkreettisesti”, Manninen sanoo.
Aikuisen tehtävä on auttaa lasta ymmärtämään, että vaikka kuolema on surullinen asia, se on osa elämää ja elämä jatkuu.
Anna lapsen surra tavallaan
Lapsi voi käyttäytyä läheisen kuollessa tavalla, jota aikuinen ei ymmärrä. Jotkut lapset eivät itke. Lapsi saattaa kieltäytyä uskomasta kuolemaan, kiukutella tai välttää täysin kuolemasta puhumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei lapsi surisi. Kuolema voi olla hänelle niin ahdistava ja käsittämätön asia, että hän yrittää suojautua siltä näin.
”Lapsen pitää saada sopeutua tilanteeseen. Kuolemasta on hyvä puhua lapsen tahtiin, eli silloin, kun hän on valmis käsittelemään aihetta”, Manninen sanoo.
Jos lapsi ei aluksi halua kuolemasta enempää, se kannattaa hyväksyä. Lasta ei kuitenkaan pidä jättää yksin. Puhumisen sijaan voit antaa lapselle turvaa ja tarjota läheisyyttä, ottaa esimerkiksi syliin. Torua ei saa.
Lapsen edessä saa myös itkeä. Hänelle voi kertoa, että olet surullinen, koska läheinen on kuollut, mutta itkeminen auttaa. Näin lapsi oppii, että surua voi käsitellä itkemällä, ja se on sallittua.
Kerro konkreettisesti kuolemasta
Kerro lapselle kuolemasta selkeästi, mutta lyhyesti. Lapsi ei välttämättä jaksa puhua aiheesta kovin pitkään. Kiertoilmauksia ei kannata käyttää, vaan kuolemasta puhutaan kuolemana.
Älä siis sano lapselle, että joku nukkui pois. Tällöin lapsi voi alkaa pelätä nukkumista ja ajatella, että nukkuessa voi koska tahansa kuolla.
Alle yhdeksänvuotias ajattelee itsekeskeisesti ja maagisesti. Se tarkoittaa, että lapsi kuvittelee, että hän voi ajatuksillaan tai sanoillaan muokata tapahtumia.
”Lapsi voi ajatella, että ihminen kuoli, koska lapsi oli toivonut hänen kuolemaansa tai sanonut kuolleelle: olet niin tyhmä, että toivottavasti kuolet”, Manninen sanoo.
Hän voi myös ajatella, että aiheutti kuoleman, koska ei ollut paikalla, kun se tapahtui. Siksi lapselle kannattaa aina kertoa, että kuolema ei ole hänen syytään, eikä hän olisi voinut sitä estää. Näin kannattaa toimia, vaikkei lapsi puhuisi asiasta tai vaikuttaisi kokevan siitä syyllisyyttä.
Luo lapselle turvaa kuoleman keskellä
Lapselle on erityisen rankkaa, jos toinen vanhemmista kuolee. Hän voi alkaa pelätä, että toinenkin vanhempi kuolee ja perhe hajoaa. Lapsi saattaa takertua elossa olevaan vanhempaan. Hän voi myös alkaa pelätä, että kuolee itse.
”Silloin lapselle pitää luoda turvallisuuden tunnetta niin hyvin kuin on mahdollista”, Manninen neuvoo.
Lapsi voi tarvita vakuuttelua, että toinen vanhempi ei ole lähdössä minnekään. Jos lapsi pelkää kuolevansa itse, hänet pitää vakuuttaa, että hän ei ole kuolemassa. Selitä hänelle lyhyesti ja konkreettisesti, miksi läheinen kuoli. Voit esimerkiksi kertoa, että kuolleen sydämeen tuli vika, jota ei voitu korjata, mutta muiden perheenjäsenten sydämet ovat kunnossa.
Lapsi saattaa kysyä myös, missä kuollut on. Mikäli se sopii omaan elämänkatsomukseen, voit kertoa mummon asuvan nyt taivaassa. Voit myös sanoa, ettet tiedä. Sitten voitte pohtia asiaa lapsen kanssa yhdessä: mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?
Älä ohita lapsen kysymyksiä kuolemasta ja vastaa niihin heti. Lapsen ja nuoren voi olla hyvin vaikea palata myöhemmin aiheeseen. Varaudu myös siihen, että lapsi voi kysyä samaa asiaa moneen kertaan. Hän käsittelee kuolemaa omaan tahtiinsa.
Ota lapsi mukaan hautajaisiin
Ota lapsi mukaan hautajaisiin, sillä se auttaa häntä ymmärtämään kuolemaa. Kerro kuitenkin ennen hautajaisia lapselle hyvin yksityiskohtaisesti, mitä hautajaisissa tapahtuu.
”Hautajaiset ovat yhteinen rituaali ja osa surutyötä. Lasta ei pidä sulkea pois hautajaisista, vaikka kuolema ahdistaisi tai pelottaisi häntä”, Manninen sanoo.
Teinit eivät usein halua tulla mukaan hautajaisiin, mutta heidät kannattaa silti ottaa mukaan. Jos lapsi ei ole mukana, hän voi tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi ja yksin.
Voit myös oman harkintasi mukaan viedä lapsen katsomaan rauhallisesti kuolleen ihmisen ruumista. Ruumis on niin erinäköinen kuin elävä ihminen, että se voi auttaa lasta ymmärtämään, että mummo on poissa.
Isovanhemmat voivat myös auttaa lasta käsittelemään kuolemaa. Heillä on elämänkokemusta, ja he osaavat lohduttaa, että raskaista menetyksistä selviää lopulta.
”Vanhemmat ihmiset voivat tuoda toivoa kuoleman keskelle”, Manninen sanoo.
Elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin.
