Julkaistu 15.06.2022
Tutkimus: mitä läheisempi ihminen, sitä arvokkaammin kuolemasta puhutaan
Suomalaiset puhuvat kuolemasta korrektisti, kertoo henkivakuutusyhtiö Kalevan tutkimus. Mutta mitä etäämpänä kuolema on, sitä värikkäämmäksi kielenkäyttömme muuttuu.
Hän meni pois. Hän nukkui pois. Menehtyi. Hänestä jätti aika. Hän heitti veivin.
Nämä ovat viisi yleisintä kiertoilmausta kuolemalle, selviää henkivakuutusyhtiö Kalevan tutkimuksesta. Useimmiten suomalaiset kuitenkin puhuvat kuolemasta sanalla kuolema – näin vastasi 77 prosenttia tutkimuksen osallistujista.
”Suomalainen puhuu läheisen kuolemasta korrektisti ja vähäsanaisesti. Isäni kuoli, vaimoni äiti on kuolemassa. Hän lähti, meni pois”, kertoo historioitsija ja dosentti Ilona Pajari Suomen kuolemantutkimuksen seurasta.
Mutta kun kuolema ei kosketa omia tai kuulijoiden tunteita ja puheena on vaikkapa etäinen julkisuuden henkilö, otetaan käyttöön värikkäämmät ilmaisut: Hän potkaisi tyhjää. Heitti lusikan nurkkaan. Vaipui ikiuneen. Vaihtoi hiippakuntaa.
”Toisinaan kuolema voi jopa tuntua vaikealta sanoa ääneen. Ainakaan sitä ei hoeta. Tämä voi liittyä siihen, että läheisestä halutaan säilyttää muisto elävänä eikä puhumalla uhriuttaa häntä kuolemalle. Tähän liittynee myös vanhan kansan sananparsi joka sutta huutaa.”
Jokainen puhuu kuolemasta omalla tavallaan
Kuolema on raju puheenaihe. Siihen liittyy usein jännitettä ja kaksijakoisuutta. Vaikka läheisten kuolemasta yleensä puhutaan hillitysti, voi joku sanoa faijansa heittäneen juuri veivinsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö isä olisi ollut puhujalle läheinen.
”Voimakas ilmaisu voi olla keino etäännyttää itseään surusta ja vaatia tilaa. Tällä tavoin puhuja voi osoittaa, ettei halua alkaa keskustella asiasta sen tarkemmin.”
Suomen kieleen syntyi uusia kuoleman kiertoilmauksia sota-aikana, jolloin yli 90 000 suomalaista menehtyi lyhyessä ajassa. Tutkija Ilona Pajarin mukaan useimmat näistä ovat sävyltään reteitä, kuten esimerkiksi siirtyä oikosääristen pataljoonaan tai päästää kylmä pieru.
”Kun melkein jokaiselta joku läheinen siirtyi ajasta ikuisuuteen tai meni parempaan paikkaan, nuo ilmaukset alkoivat kuulostaa ihmisten korvissa tyhjiltä fraaseilta. Ne eivät lohduttaneet vaan kuulostivat tympeiltä. Uusille ilmauksille oli siis tarvetta.”
Viime aikoina suomen kieleen ei ole syntynyt uusia kuoleman kiertoilmauksia. Etsinnöistä huolimatta tutkija ei ole törmännyt edes nuorisoslangissa ainoaankaan uuteen kuoleman ilmaukseen. Se saattaa johtua siitä, että kuolema on nykynuorille kaukainen asia.
Ilona Pajari odottaa, milloin kuolemasta aletaan käyttää jotakin nykyaikaista kielikuvaa.
”Voisiko se olla töpselin vetämistä seinästä tai viimeisen tiedoston deletoimista?”
Henkivakuutusyhtiö Kalevan YouGov Finlandilla teettämään tutkimukseen vastasi 28.2.–6.3.2017 välisenä aikana 1515 suomalaista.
